18.9 2010
Kotona.
Junamatkalla tapeltiin kuin vanhakin aviopari.
Sillan edessä otin sen syliin. Se itki. “ethän nyt lemppaa miuta tähän?”
Enen.
Hyvää kuukausipäivää meillekin.
Syötiin kebabia yölläkin auki olevassa ravintolanrähjässä.
Yritettiin olla niinkuin kaikki olisi hyvin.
Pidin sitä kädestä kiinni, ja kerroin miten paljon helpompi sen ois olla ilman miuta. Ongelmalasta, joka purkaa tunteensa lähellään oleviin.
Joka kiertyy itseensä, huutaa ja haukkuu.
Joka ahdistuu kaikesta.
Ahdistaa muita.
Kämpillä ahdisti koko maailma, etenkin Emilee.
Inhoaa minua kuitenkin.
Poika piti lähellään ja mutisi hiuksiini miten olen ihan ok.
Aamulla se toi vuoteeseen kahvia.
Tuet ei tule vieläkään.
Olisin tahtonut ostaa kengät.
Ja Pretty Little liarsin kirjana.
Ja sally hansenin kynsilakkaa.
Ja Urban decayn naked paletin ebaysta.
Maanantaina niiden pitäisi kuitenkin viimein olla tilillä.
Ahdistaa elää muiden rääppeillä ja velaksi.
Ihana sosiaalitoimisto, anna minulle rahaa, jookos?
16.9 2010
Miehen kone on täynnä pornoa.
Yritän vaihtaa wordpressin teemaa
http://www.wpthemesfree.com/view.php?theme_id=3577
Jos joku osaa, kertoo miullekkin jookoskookos?
Ahdistun liikaa niin pienistä asioista, kuin koneesta täynnä alastomia tyttöjä.
Illalla siskon luokse.
Jonkun, jonka koneella ei ole tissejä ja vinkuvia naisia.
Jonkun, jonka luona on halittava kissakasa ja kirjahyllyssä hyviä sarjakuvia.
Jonnekin, jossa ei ahdista.
15.9 2010
Hei hoi Helsinki.
Joku suloinen pikkukaupunki.
Joka sataa sataa ropisee.
Ja kaikki on hieman harmaata.
On hämmentävää nähdä poika pitkän ajan jälkeen taas.
Nukkua kainalossa, antaa toisen riisua itsensä alasti, sanoa että tykkää, ja tulla tykätyksi.
Juna-asemalla tuntui, kuin toinen olisi ventovieras.
Kumpikin odotti osaavansa olla taas niinkuin aina ennenkin. Kumpikaan ei osannut.
Puhuttavaa ei löytynyt, ja kumpikin teki viikon täyteen suunnitelmia itselleen, että olisi jotakin tekemistä, eikä tarvitsisi jäädä toisen luo.
Yöllä maattiin pimeässä kädet toistemme ympärillä.
Puhuttiin siitä mitä tämä on. Siitä että tykätään. Siitä että halutaan olla.
Sama jatkui viimekin yönä
Olen kuulemma apaattinen.
Aiheutan pahaa oloa.
Miehen koneella on pornoa.
En kuvitellut sen vaikuttavan niin vahvasti, kuin se lopulta vaikutti.
Makasin kylmällä lattialla patjan vieressä, ja tökin miestä kauemmaksi.
Tietokoneen ruudulla mustaan lateksiin pukeutunutta naista rankaistiin sitomalla.
Oksetti.
Tuijotettiin sylikkäin hauskoja videoita youtubesta, enkä vieläkään tiedä tahdonko olla siinä vai en.
Mielenterveysvammaisen kanssa ei kannattaisi seurustella.
Minun kanssani ei kannattaisi seurustella.
Aiheutan ongelmia jokaiselle.
Hänellekkin.
Rikon ne lähimpänä minua, ja ne lähimpänä minua rikkovat minut.
Ahdistus,
Seikkailu Helsingissä teki hyvää.
Kahvin juominen waynes coffeen tummanvihreästä mukista.
Jelly belly jelly beansien takia kaupungin läpi ravaaminen Tennispalatsille.
3.45e sadasta grammasta.
Istuin kippuralla nojatuolissa elokuvateatterin aulassa ja luin ilmaislehtiä.
Voima.
Aikapankki.
VauvaHitler.
Ruohonjuuri on kotoisa. Luomupuuroa banaanilla. Kuusi euroa pussi. Uusia luomushampoita pinkissä pullossa.
Kaikkea sellaista, mihin minä haluaisin työntää rahani.
Hei haluatko ruohonjuuren tuotetestaajaksi.
Minä haluan.
Laitoin Hattivatin macbookista sähköpostia.
Saa nähdä saanko kohta kerran kuussa ilmaista tavaraa.
Make up storen tuoksut ovat ihanaisia.
Fragarance library. Mustia elegantteja pulloja. Tuoksukynttilöitä. Holiday. Pinkkiä tekstiä mustalla pohjalla.
Hupparini tuoksui siltä vielä illallakin.
Stockmannille ei ole vielä tullut Sally Hansenin kynsilakkoja.
Ostin pojalle hoitoaineen.
Kempparimyyjä yrittää myydä jotakin kalliimpaa. Vaihdan sen salassa markettikosmetiikkaan.
Ei ole rahaa.
Tuet eivät ole vieläkään tulleet.
Hattivatti on koulun talkkarina.
Maataan talkkarinkopin edessä sohvilla, syödään porkkanapiirakoita ja rampataan tupakalla.
En ole nähnyt sitäkään vuoteen.
Se ei haittaa.
Hattivatin kanssa osaan olla.
Siskoni exän, jonka kanssa olen selvästi paremmissa väleissä, kuin siskoni itse.
Hei hoi Helsinki.
Hupaisa pikkukaupunki.
Ehkä tulen joskus takaisin.
Opiskelen Laureassa.
Haaga Heliassa.
Lähden san franciskoon vaihtoon.
Alan sororittytöksi.
Hankin kalliin yksiön.
Ostan luomuruokaa ruohonjuuresta.
En uskalla suunnitella.
Unelma.
13.9 2010
Englannin kuuntelu.
Ylioppilaskoe.
Herään aamulla liian aikaisin.
En jännitykseltäni saanut nukuttua kuin lattialla kerällä.
Apina pään alla.
Aina jännittäessäni nukun parhaiten lattialla.
Jugurttia naamaan.
Tuutikki vittuilee aamuväsymyksessään.
Ahdistaa.
Hiukset rasvasta tahmeina kouluun.
Etsi nimesi luokan ovesta.
Ylioppilaskokelas Ava, pöydässä numero 13 numerolla 84
Kirjoita nimesi optisen vastauslomakkeen ylälaitaan.
Nauha alkaa.
Ei tunnu kokeelta. Tuntuu tavalliselta oppitunnilta.
Nauha hulahtaa ohi.
Mustaa palleroita.
Kotiin.
Tiskasin pyyhe lantiolla pelkissä rintsikoissa.
Söin puuroa.
Pakkasin.
Kolmelta Pääkaupunkiin pojan luokse.
Ulkona sataa.
Opiskelijakortti maksaa 8 euroa.
Jännittää.
En tiedä mikä, koska pitäisi olla iloista mennä pojan kainaloon taas viikoksi.
Ehkä kaikki inhoaa minua sittenkin.
11.9 2010
Tyttöillään!
Hain Kala-maarian ja koiran juna-asemalta.
Tehdään banaanimuffineja!
Ei sillä nyt niin väliä, onko meillä reseptiä eli ei.
Jauhot ja ruokasoodat vain sekaisin. Vähän banaaneja, sopivasti soijamaitoa.
Hyvää taikinaa ainakin, joten kippoihin vaan.
Eivät nouse uunissa, hyviä kumminkin.
Maataan kippuralla säkkituoleissa.
Minä, Kala-Maaria ja Emilee.
Emileellä on nännilävistys. Näytä tissi näytä tissi!
Ollaan apinoita ja puristellaan toistemme selistä finnejä.
Katsellaan Monkin kuvastoa, ja sovitaan tekevämme kimppatilausta jahka tuet tulee.
Kurkkis tulee taas.
Tehdään myöhään illalla kahvia ja sotketaan koko keittiö kahvinpuruihin.
Ei ahdista yhtään.
Ei ahdista yhtään.
Minun ihmiset on ihania.
Menen myöhään nukkumaan ja herään vielä myöhempään.
Emilee on jo lähtenyt omille teilleen. Tuutikki vasta tulee kotiin baari-illan jälkeen.
Ettehän te inhoa minua?
Ette.
9.9 2010
Lyhyen matematiikan preliminäärikoe.
Vastaa kymmeneen tehtävään viidestätoista.
Sinulla on kolme tuntia aikaa.
Yksi tehtävä sivulle, opettaja antaa varmasti merkitsemättömät konseptipaperit.
Matti ja maija rakastavat toisiaan, ja kävelevät paraabelia pitkin toistensa luo, missä he taapaavat?
Hitostako minä tiedän
Luvuista ei tullut viivaa paperille.
Raavin kasaan kahdeksan tehtävää kymmenestä.
Kahdesta piirsin kuvia.
Söin maissilastuja Jokirannan kommuunissa.
Musta T ja Lenin tuijottivat valokuvia läppäriltä.
Minä luin muumisarjakuvia lattialla.
Kissa juoksentelee höyhenlelun perässä.
Saanko lainata hiuslakkaa?
Lähdetään porukalla teatteriin.
Improvisaatiota.
Tarina Playboykartanosta kirppusirkukseen on aika hyvä.
Oksennan välitauolla maissinaksuja vessassa.
Maha on mukavan tyhjä jälkeenpäin.
Ei saa syödä ei saa ei saa.
Illalla soittaa Kurkkis kasarmilta.
Oli rikkonut jalkansa.
Menossa reenaamaan huomenna.
Mustelmilla koko nainen.
Aamulla terapiaan.
En ole viiltänyt viikkoon!
Juon espressoa sairaalahuoneen tuolilla.
“Käyräsi on selkeästi muita korkeammalla. Näyttää vähän kuin päässäsi olisi jotakin vikaa”
Lue tuosta miten syödään, lapsi hyvä.
En osaa. Olisi helppoa jos joku kirjoittaisi valmiiksi paperille, ja voisi ajattelematta mättää menemään.
Savikko toi tummaa suklaata taidekokoukseen.
Ihan minua ajatellen kuulemma.
Huumeisällä oli krapularuokana tuulihattuja, joiden sisus oli vielä aivan jäässä.
Tehtiin savikon kanssa savesta kuutioita.
8.5cm kanttiinsa.
Käsissäni on yhä kerros kuivaa savea.
Valkoista.
Vanhemmilla on vanhaksi meneviä kebakoita.
Lämmitä mikrossa.
Dataa vähän.
Äiti antaa kympin kaksieurosina.
Sossun tuet eivät ole vieläkään tuleet.
8.9.2010
En pitänytkään eilen rauhallista koti-iltaa.
En maannutkaan sängyn fleecepeitolla katsomassa How I met your motheria läppärini pieneltä ruudulta, ja mutustamassa popcornia.
Ensinnäkin, kämppikseni Emilee ei ollut vieläkään tuonut lupaamaansa mikroaaltouunia, joten en olisi voinutkaan tehdä popcornia.
Toisekseen, Tuutikki (toinen kämppikseni) soitti ja pyysi minutkin Baariin.
Tiistaina.
Onneksi koulua on seuraavan kerran torstaina, ajattelin ja lähdin matkaan.
Päälläni tummanvioletti huppari ja vaaleanpunaiset crocsit, joista toisessa on valkoisen apinan kuva.
En ole kovin muotietoinen, huomaatkos.
Ensin parkkialueen poikki, tehtaan ohi ja hissille.
Kolmen kerroksen hissillä ylös sillalle, torin ohi ja baariin.
Yhdeksän aikaan illalla baarissa ei ollut vielä melkein ketään.
Oma laumani: Suga, tuutikki, mustat T:t ja pikkuT (minulla on paljon T:llä alkavia kavereita, huomaattekos) ja Lenin pelasivat nurkkapöydässä korttia ja joivat tequilaa.
Kiltit pienet opiskelijat lähtivät jo hyvissä ajoin kotiin, ja keksittiin Sugan kanssa kotimatkalla mm. internetkondomi (asia, jolla suojataan, ettei pornoa ladatessa tule viruksia koneelle).
Kotiin.
Emilee ja Kris tulivat kämpille
Makaronia halvalla tomaattikastikkeella.
Nukkumaan.
Aamulla olin tehokkaimmillani päiviin. On uskomaton tunne, kun tasainen harmaus kääntyy yhdessä yössä energiaksi ja voimaksi tehdä ja touhuta.
Siivosin vessan vaniljanhajuisella puhdistussuihkeella.
Tiskasin.
Heitin lehdet lehtikeräykseen.
Tamppasin taljan parvekkeella.
Pesin korillisen pyykkiä.
Minä ja Kris paistettiin aamupalaksi patonkia. Sellaista moniviljaista. Hyvää tulikuumana, suoraan uunista, suolaisella kerroksella halvinta margariinia.
Oli rentoa istuskella keittiössä. Metallituoleilla minä, Emilee ja Kris.
Ystäviä.
Matkalla ulos pimpotin hullun kissanaisen ovikelloa.
Se oli unohtanut nipun avaimia ulko-oveen.
Avainten seassa killui Toy storyn robottisankari.
Lapsen avaimenperä aikuisen avainnipussa.
Kaksi lihavaa kissaa, jotka aina karkaavat meidän parvekkeelle.
Vanha yksinäinen nainen, käsi paketissa ja silmä mustana.
Perheväkivaltaa?
Oli kuulemma kaatunut kaupan pihassa.
Poikakin soitti Helsingistä.
Oli etsinyt meille nettiliittymiä.
Löytänyt yhden halvan ja toimivanoloisen.
Hellyyttävää?
Käskin sen syödä valkosipulia flunssaansa.
Tiistaina 7.9
Heips kaikki!
Tai ei kukaan
Ei tätä varmaan tässä vaiheessa vielä kukaan ole löytänyt.
Jos on, niin vahingossa.
Aamulla en päässyt ylös sängystä.Torkutin tunnin.
Join laihaa kahvia ja mustikka vaniljapikapuuroa.
Olin myöhässä taideporukan kokouksesta.
Mutta syykin oli hyvä: piti ostaa lähikaupasta vihko alkavalle äidinkielenkurssille.
Se on violetti, ja sen kannessa on kimmeltävä taikakoira. Suloista, eikös?
Taidekokous oli ja meni. Tekenemme heinikkoa metallista, ja ihmishahmon betonista.
Ympäristötaidetta siis. Patsaita ja sillei.
Kävin eläinkaupassa katsomassa marsuja. Puipuloita. Siellä oli yksi yksinäinen tyttönen. Agouti. Rusetteja kyljissä.
Suloinen kuin mikä. Puolivuotias ja yksinään, kun koko muu pentue oli ostettu pois.
Nyt toivotaan, että Emilee ei ole allerginen, jotta vauveli voi muuttaa meille turvaan.
Vein Emileelle lompakon, jonka se oli unohtanut kotiin aamulla.
Ostin kaupasta meetwurstipatongin, ja istuin kippuralla kauppakeskuksen penkillä syömässä, ja lukemassa Adrian Molea.
Niin ei näköjään saisi tehdä, koska yksi jos toinenkin ohikulkija mulkoili minua pahannäköisesti.
Onneksi yksi Afrikkalaismies hymyili ja kysyi kuulumisia.
Aloitin äikän vitoskurssin. Viimeinen pakollinen, joka minulta jäi kakkosvuonna tekemättä.
Kirjailijoita. Kirjallisuutta. Tällä tunnilla tulenkantajia.
Kuulostaa mielenkiintoiselta. Kaikki se huuma, uutuuden viehätys ja vanhan maailman murtuminen pikkuhiljaa uuden tieltä.
Sota ja rauha, ja koko se kaikkea täynnä oleva elämä siihen aikaan.
Olisi ollut aika hienoa olla tulenkantaja silloin.
Matkustaa junalla Pariisiin juomaan Absinttia ja istuskelemaan rantabulevardeilla pohtimassa syvällisiä.
Kirjoittaa öisin paheellisia kirjoja, joita ei julkaistaisi vielä vuosikymmeniin.
Muuttaa maailmaa.
Nyt minä sitten tulin vanhemmille käyttämään nettiä ja katsomaan youtubesta meikkivideoita.
Ehkä minä muutan maailmaa sitten huomenna.
Hei oon Ava
Moi!
Olen Ava.
18.
Vähän eksyksissä ja ihan vähän pihalla.
Kaksi kämppistä, iltalukio, etäsuhde ja koira.
Kirjoja, sarjakuvia, kosmetiikkaa ja maskeerausta.
My little ponyjen muokkausta, marsuhaaveita, lomographykameroita,
hömppälehtiä, komediamaratoneja, junamatkoja ja rakkaus Venäjään.
En minä tiedä mitä tästä tulee, vai tuleeko mitään, kun en oikein vielä tiedä elämästänikään, mutta kokeillaan.
Hello world!
Welcome to WordPress.com. This is your first post. Edit or delete it and start blogging!
